7.10.2008

Asian aikaisempi käsittely

Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 8.6.2005 antamallaan päätöksellä n:o 61/2005/4 myöntänyt V Oy:lle toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan Kaitasuon turvetuotantoalueen kuntoonpanoon ja toimintaan Urjalan kunnassa hakemukseen liitetyn suunnitelman ja sen täydennysten mukaisesti siten rajoitettuna kuin lupamääräyksistä käy ilmi. Hankealueen pinta-ala on 41 hehtaaria, josta tuotantokelpoisen alueen osuus on 33,8 hehtaaria.

Päätöksessä on annettu muun ohella seuraavat lupamääräykset:

Tuotanto

1) Turvetta saadaan ottaa suunnitelman mukaiselta enintään 33,8 hehtaarin suuruiselta alueelta.

Tuotantoa on harjoitettava siten, että päästöt vesistöön ja muuhun ympäristöön ovat mahdollisimman pienet.

Vesienkäsittely

2) Kaikki turvetuotantoalueelta tulevat kuivatusvedet on johdettava sarkaojarakenteiden, virtausta säätävien patojen, laskeutusaltaiden ja ympärivuotisesti pintavalutuskentän kautta.

Kaikkien sarkaojien päissä on oltava lietesyvennys, lietteenpidätin ja päisteputket, joiden päät on varustettu virtausta säätelevillä sihdeillä. Laskeutusaltaiden on oltava mitoitusohjeiden mukaisia ja niiden poistopäissä on oltava vedenkorkeutta säätelevät sihdeillä varustetut putkipadot. Altaissa on oltava pintapuomit.

Laskeutusaltaiden vieressä on oltava läjitysalueet altaista poistettavaa lietettä varten siten, ettei liete pääse niistä vesistöön.

Tuotantoalueiden ulkopuoliset valumavedet on johdettava mahdollisimman tarkkaan eristysojissa tuotantoalueiden ja vesienkäsittelyrakenteiden ohitse.

Vesienkäsittelyrakenteisiin saa Pirkanmaan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla tehdä sellaisia muutoksia, jotka eivät vähennä niiden tehoa.

(= = =)

Päätöksensä perusteluina ympäristölupavirasto on lausunut muun ohella seuraavaa:

Luvan myöntämisen edellytykset

Kaitasuon turvetuotantoalueen kuivatusvedet käsitellään perustason lisäksi johtamalla ne ympärivuotisesti noin 3 hehtaarin suuruiselle pintavalutuskentälle. Pintavalutuskentän osuus on 8,9 prosenttia valuma-alueesta, joten se ylittää selvästi vaaditun vähimmäispinta-alan. Kaitasuon turvetuotantoalueelta tulevat vedet käsitellään parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisesti.

Kivijärvi kuuluu Kaakkosuo-Kivijärven Natura 2000 -verkostoon aluetyyppinään luontodirektiivin mukaiset luontotyypit, joihin kuuluu muun muassa humuspitoiset lammet ja järvet ja Kivijärven ympäristön laaja lehtoalue. Kivijärvi on luokiteltavissa reheväksi ja humuspitoiseksi järveksi. Ottaen huomioon turvetuotantoalueen vesistöpäästöt suhteessa Kivijärven nykyiseen vedenlaatuun, Kaitasuon turvetuotanto ei todennäköisesti merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden perusteella Kaakkosuo-Kivijärven alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Hanke ei ole myöskään vastoin Hämeen lääninhallituksen 18.6.1959 antamaa päätöstä. Turvetuotannon pöly- ja meluhaitat eivät ulotu lähimmillään yhden kilometrin etäisyydellä sijaitsevalle Natura-alueelle. Turvetuotannolla ei ole myöskään vaikutusta Kivijärven ympäristön lehtoalueeseen. Näistä syistä ympäristölupavirasto katsoo, että asiassa ei ole tarpeen tehdä luonnonsuojelulain 65 §:n mukaista arviointia ja että luvan myöntämisen edellytykset myös Natura 2000 -ohjelma huomioon ottaen ovat olemassa.

Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, sikäli kuin nyt on kysymys, hylännyt Pirkanmaan ympäristökeskuksen ja Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry:n valitukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

(= = =)

Turvetuotannon vaikutukset Natura 2000 -alueelle

Luonnonsuojelulain 65 §:ssä säädetään, että jos hanke todennäköisesti merkittävästi heikentää Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia.

Suunniteltu Kaitasuon turvetuotantoalue sijaitsee lähimmillään noin kilometrin päässä Kaakkosuo-Kivijärven Natura 2000 -alueesta. Tuotantoalueen kuivatusvedet on suunniteltu laskettavaksi ojaan, joka laskee Natura-alueen sisällä olevaan Kivijärveen ja siitä edelleen Postilanojaa pitkin Natura-alueen ulkopuolelle.

Kivijärvi on sisällytetty Naturaan edustamansa "humuspitoiset lammet ja järvet" -luontotyypin (3160) johdosta. Luontotyypille ominaisesti järvi on rehevä ja sillä on suorantoja, jotka kasvavat osin pinnanmyötäisenä pallesuona järvelle päin.

Luvan myöntämisen edellytyksiä harkittaessa on arvioitava, aiheutuuko suunnitellusta ja ympäristölupaviraston päätöksen lupamääräysten mukaisesti käsiteltyjen kuivatusvesien johtamisesta Natura-alueelle sellaisia vaikutuksia, että hanke todennäköisesti merkittävästi heikentäisi suojeltuja luonnonarvoja.

Kivijärvi on pinta-alaltaan noin 65 hehtaaria ja se saa vetensä ympäröiviltä metsä- ja suoalueilta. Valuma-alueen koko on 7,5 neliökilometriä. Suunniteltu tuotantoala on 33,8 hehtaaria, joten sen osuus Kivijärven valuma-alueesta on noin 4,5 prosenttia.

Kaitasuon turvetuotantoalueen vesienkäsittelymenetelminä tulevat olemaan sarkaojarakenteet, virtausta säätävät padot, laskeutusaltaat ja pintavalutuskenttä. Pintavalutuskentälle johdettaisiin ympärivuotisesti koko tuotantoalueen vedet. Kentän koko on noin 3 hehtaaria. Sen osuus on 8,9 prosenttia valuma-alueesta, mikä selvästi ylittää ohjeen mukaisen ja yleisesti vaaditun vähimmäispinta-alan. Kentän ympärivuotinen toiminta tasaa tulva-aikojen valumahuippuja.

Kaitasuolta Kivijärveen johtava oja on 2,1 kilometriä pitkä umpeen kasvamassa oleva sammaloitunut uoma, josta noin 400 metriä on Natura-alueella. Ojaan ei luvan hakijan mukaan kohdisteta syventämis- tai perkaustoimenpiteitä, koska pintavalutuskentän alapuolella on riittävä kaato laskuojaan ja siitä edelleen Kivijärveen.

Kaitasuon kuivatusvedet puhdistuvat siten perustason vesiensuojelumenetelmien lisäksi laajalla pintavalutuskentällä ympärivuotisesti ja reduktiota voidaan arvioida tapahtuvan myös laskuojassa yli kahden kilometrin matkalla ennen Kivijärveen laskemista. Kivijärvi on edustamansa luontotyypin mukaisesti luonnostaankin rehevä. Hallinto-oikeus arvioi, että se ravinteiden ja kiintoaineen lisäys, joka kohdistuu Kivijärveen, ei aikaansaa sellaista muutosta järvessä, että se luonnonsuojelulain 65 §:n tarkoittamalla tavalla todennäköisesti merkittävästi heikentäisi järven ominaisuuksia humuspitoiset lammet ja järvet -luontotyypin edustajana. Vesien johtamisesta ei voida arvioida aiheutuvan myöskään ojan varren tai laskukohdan luonnolle lainkohdassa tarkoitettuja vaikutuksia.

Hakemusasiakirjat eivät tosin ole kaikilta osin olleet ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentin ja -asetuksen 9 §:n sekä 11 §:n mukaiset, mutta hallinto-oikeus katsoo niiden tässä asiassa olleen ympäristöluvan myöntämisen edellytysten ja lupamääräysten asettamisen harkinnan kannalta riittävät. Ympäristölupaviraston päätöstä ei ole siten syytä kumota ja asiaa palauttaa ympäristölupavirastolle hakemuksen täydentämiseksi.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Pirkanmaan ympäristökeskus on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Vaatimustensa tueksi ympäristökeskus on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kaitasuo on luonnontilainen suoalue. Suunniteltu turvetuotantoalue käsittäisi 4,5 prosenttia Kivijärven valuma-alueesta. Pirkanmaan maakuntakaavassa Kaitasuota ei ole varattu turvetuotantoon.

Natura-alueen suoalue edustaa luontotyyppiä "puustoiset suot" (7140) ja Kivijärvi luontotyyppiä "humuspitoiset järvet ja lammet" (3160). Kivijärven edustavuus on merkittävä. Luontotilaluokitus on kuitenkin alentunut valuma-alueen metsäojitusten vuoksi. Luontotyyppi "humuspitoiset järvet ja lammet" on harvinaistunut rakentamisen ja metsänkäsittelyn seurauksena. Kivijärvellä on alentuneesta luonnontilaluokituksesta huolimatta merkitystä luontotyypin suojelun kannalta.

Kaitasuon ojitus ja turvetuotanto muuttavat alueen hydrologisia ominaisuuksia ja aiheuttavat kiintoaine- ja ravinnekuormitusta Kivijärveen. Hakemuksessa esitetyt vesiensuojelusuunnitelmat ovat puutteellisia, eikä niiden perusteella voida varmistua pintavalutuskentän ympärivuotisesta toimivuudesta. Hakemuksessa ei ole tarkasteltu suunnitellun kentän ominaisuuksia, kuten kasvillisuutta, noroutumisherkkyyttä tai toimintavarmuutta talvella ja lumensulamisaikana. Hakemuksessa ei myöskään ole tarkasteltu vaihtoehtoisia purkupaikkoja tuotantoalueen valumavesille.

Turvetuotannon vaikutusarvioinnista puuttuu järven luonnonarvoihin perustuva näkökulma. Kivijärveä tai siinä mahdollisesti tapahtuvia muutoksia ei ole tarkasteltu Natura 2000 -luontotyyppiluokittelun kriteerien eli edustavuuden ja luonnontilaisuuden kannalta.

Ympäristölupahakemuksen puutteiden takia ei voida todeta, että turvetuotantoalueen kuivatus- ja valumavedet eivät todennäköisesti heikennä Kivijärven Natura-arvoa. Lupaharkinnassa on tarpeen luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely.

Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja ympäristölupaviraston päätökset kumotaan ja ympäristölupahakemus hylätään.

Yhdistys on perustellut vaatimustaan seuraavasti:

V Oy ei ole tehnyt luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitettua arviointia kuivatusvesien vaikutuksista Kaakkosuo-Kivijärven Natura 2000 -alueeseen. Kuivatusvedet vaikuttavat merkittävästi Kivijärven veden laatuun. Euroopan komission antamien luontodirektiivin tulkintaohjeiden mukaan vaikutusten merkittävyydeltä ei edellytetä varmuutta vaan todennäköisyyttä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on päätöksissään asettanut arviointikynnyksen matalalle. Arviointi olisi periaatteessa suoritettava aina, kun objektiivisten seikkojen perusteella ei ole poissuljettua, että vaikutukset alueeseen ovat merkittävät. Komission tulkintaohjeiden mukaan käsitettä "merkittävä" on tulkittava objektiivisesti. Vaikutusten merkittävyys on määritettävä suhteessa suunnitelman tai hankkeen kohteena olevan suojeltavan alueen erityispiirteisiin ja luonnonolosuhteisiin ottaen erityisesti huomioon alueen suojelutavoitteet.

Turvetuotantoalueen vesistökuormitus määräytyy pitkälti pintavalutuskentän toimivuuden perusteella. Pirkanmaan ympäristökeskus on kyseenalaistanut pintavalutuskentän toimivuuden.

On perusteltua olettaa, että Kaitasuon turvetuotanto ympäristölupaviraston päätöksen mukaan toteutettuna todennäköisesti heikentäisi merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden takia Kaakkosuo-Kivijärven alue on liitetty Natura 2000 -verkostoon.

Vesistön tilan arvioinnit ovat puutteellisia ja vanhentuneita. Vuonna 1996 tehty Kaitasuon ympäristöselvitys on puutteellinen. Linnustoa on selvitetty ylimalkaisesti eikä hyönteislajistoa ole selvitetty lainkaan, esimerkiksi kasvillisuusselvitys on tehty Kaitasuon Humppilan puoleisella osalla, vaikka lupaa turvetuotantoon on haettu Urjalan puoleiselle osalle. Koska turvetuotantoalueen selvitykset ovat vanhat ja puutteelliset, ei niiden perusteella voida tehdä päätelmiä suunnitellun turvetuotannon vesistö-, melu- ja pölypäästöjen vaikutuksista kohteeseen ja lähialueen luontoon.

Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on antanut valitusten johdosta lausunnon.

V Oy on antanut valitusten johdosta selityksen.

Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry on antanut selityksen johdosta vastaselityksen.

Pirkanmaan ympäristökeskus on antanut lausunnon ja selityksen johdosta vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Vaasan hallinto-oikeuden ja Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Ympäristölupa-asiaa ratkaistaessa on ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentin nojalla noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa (1096/1996) tai sen nojalla säädetään. Ympäristölupahakemukseen on ympäristönsuojelulain 35 §:n 3 momentin mukaan tarvittaessa liitettävä luonnonsuojelulain 65 §:ssä tarkoitettu arviointi.

Luonnonsuojelulain 10 lukuun sisältyvillä lain 65 ja 66 §:llä on pantu kansallisesti täytäntöön luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) 6 artiklan 3 ja 4 kohta.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin (553/2004) mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä.

Luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on pykälän 2 momentin mukaan katsottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi on tehty. Viranomaisen on sen jälkeen pyydettävä siitä lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Jos ympäristökeskus itse on hankkeen toteuttaja, lausunnon antaa sen sijasta ympäristöministeriö.

Luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentin mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos lain 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon.

Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaan kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.

Artiklan 4 kohdan mukaan, jos suunnitelma tai hanke on alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta ja vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuessa kuitenkin toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt, jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle toteutetut korvaavat toimenpiteet.

Jos kyseisellä alueella on ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi ja/tai laji, ainoat kysymykseen tulevat näkökohdat ovat sellaisia, jotka liittyvät ihmisen terveyteen tai yleiseen turvallisuuteen tai ensisijaisen tärkeisiin suotuisiin vaikutuksiin ympäristöön taikka, komission lausunnon mukaan, muihin erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottaviin syihin.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on asiassa C-127/02 Landelijke Vereniging tot Behoud van de Waddenzee antamassaan tuomiossa todennut luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan osalta, että kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat Natura-alueen suojelutavoitteisiin, mikäli objektiivisten seikkojen perusteella ei ole poissuljettua, että ne vaikuttavat kyseiseen alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien ja hankkeiden kanssa.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi todennut edellä mainitussa tuomiossaan, että kun suunnitelma tai hanke, jolla on vaikutusta kyseiseen alueeseen, ei vaaranna sen säilyttämisen tavoitteita, sitä ei voida myöskään pitää sellaisena, että se voisi vaikuttaa merkittävästi kyseessä olevaan alueeseen. Sitä vastoin silloin, kun tällainen suunnitelma tai hanke saattaa vaarantaa kyseessä olevan alueen suojelutavoitteet, sitä on välttämättä pidettävä sellaisena, että se voi vaikuttaa merkittävästi tähän alueeseen. Kyseiseen suunnitelmaan tai hankkeeseen liittyvien tulevien vaikutusten arvioinnin yhteydessä niiden merkittävyys on määritettävä erityisesti sen alueen ominaisuuksien ja erityisten ympäristöolosuhteiden valossa, jota tämä suunnitelma tai hanke koskee.

Kysymyksenasettelu ja harkinnan lähtökohta

Kysymys siitä, onko puheena olevalla hankkeella yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa merkittäviä vaikutuksia Natura 2000 -verkostoon sisällytetyn alueen luonnonarvoihin, ratkaistaan luonnonsuojelulain 65 ja 66 §:n nojalla ottaen huomioon luontodirektiivin 6 artiklan säännökset ja sitä koskeva Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

Edellä lausutun perusteella Natura 2000 -kohteen ulkopuolella sijaitsevan turvetuotantoalueen päästöjen vaikutukset Natura 2000 -kohteeseen on ennen luvan myöntämistä arvioitava asianmukaisesti, jollei objektiivisesti arvioiden ole poissuljettua, että ne vaikuttavat kyseiseen alueeseen merkittävästi yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa.

Arviointi on luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin ja luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti tehtävä sen varmistamiseksi, ettei hanke luonnonsuojelulain 66 §:n 1 momentissa ja luontodirektiivin mainitussa kohdassa tarkoitetulla tavalla merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.

Turvetuotantohanke

Kaitasuon turvetuotantoalue on pinta-alaltaan 41 hehtaaria, josta tuotantokelpoista pinta-alaa on 33,8 hehtaaria. Kaitasuo sijaitsee Kokemäenjoen vesistöön kuuluvien Koijoen alaosan, Jalasjoen ja Nuutajoen valuma-alueilla. Kuivatusvesiä on tarkoitus johtaa ainoastaan Nuutajoen alueelle. Tuotantoalueelta vedet laskevat 2,1 kilometrin pituista ojaa pitkin pinta-alaltaan 65 hehtaarin suuruiseen Kivijärveen, jonka keskisyvyys on noin yksi metri. Kaitasuon osuus Kivijärven koko valuma-alueesta on noin 4,5 prosenttia. V Oy on hakemuksessa ilmoittanut Kaitasuon tuotantoalueen laskennalliseksi vuotuiseksi huuhtoutumaksi tuotantoaikana 410 kg kiintoainetta, 339 kg typpeä ja 5,4 kg fosforia. Ojitusvuonna typpi- ja fosforikuormitus on noin kaksinkertainen.

Natura-kohteen FI0348002 hankkeen vaikutuksille alttiit luonnonarvot ja niiden luonteenomaiset piirteet

Kohde FI0348002 Kaakkosuo-Kivijärvi on sisältynyt pinta-alaltaan 662 hehtaarin suuruisena SCI- ja SPA-kohteena valtioneuvoston 20.8.1998 tekemään päätökseen Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkoston Suomen ehdotuksen täydentämisestä. Tietokannassa olevan kohdekuvauksen kohdassa 3.1. mainitut kohteessa esiintyvät luontodirektiivin liitteen I mukaiset luontotyypit ovat olleet * keidassuot (koodi 7110), Fennoskandian lähteet ja lähdesuot (koodi 7160), humuspitoiset järvet ja lammet (koodi 3160), * boreaaliset luonnonmetsät (koodi 9010), alavat niitetyt niityt (koodi 6510), puoliluontaiset, kuivat niityt kalkkipitoisilla alustoilla (koodi 6210) ja letot (koodi 7230). Kohteessa on tavattu luontodirektiivin liitteessä II mainituista eläimistä liito-orava (Pteromys volans) , jonka pysyväksi populaatioksi on ilmoitettu 0–1 yksilöä.

Kaitasuo, jolla turvetuotantoa hakemuksen mukaan harjoitettaisiin, sijaitsee noin kilometrin etäisyydellä kohteeseen sisältyvästä Kivijärvestä, joka edustaa luontotyyppiä 3160 humuspitoiset järvet ja lammet. Natura 2000 -tietolomakkeen mukaan mainitun luontotyypin edustavuus on merkittävä (C) ja luonnontila kohtalainen tai heikentynyt (C) ja muilla luontotyypeillä luonnontila on hyvä (B).

Kotimaisessa Natura 2000 -luontotyyppioppaassa (Suomen ympäristökeskus, Ympäristöopas 46) on selvitetty kunkin luontotyypin luonteenomaisia piirteitä. Sisävesistä on todettu yleisesti, että veden laadun kannalta tarkastelussa on usein syytä ottaa huomioon kokonaiset valuma-alueet. Humuspitoiset järvet ja lammet ovat luontotyypin kuvauksen mukaan luonnontilaisia järviä ja lampia, joiden vesi on turpeen ja happaman humuksen ruskeaksi värjäämää. pH on usein alhainen, 3-6. Kasvillisuus on harvaa, kellulehtisen kasvillisuuden määrä vaihtelee, vesisammalet voivat olla runsaita. Rantavyöhyke on usein soistunut ja siinä on kelluvia rahkasammalkasvustoja. Ilmaversoisia on yleensä hyvin niukasti, raate, ulpukka ja lumpeet sekä vesisammalet voivat olla paikoin runsaita. Luonnontilaan vaikuttavat muun ohella ojitukset valuma-alueella.

Arviointi- ja lausuntomenettelyn tarve

Kivijärven pienen vesitilavuuden vuoksi järvi on erityisen altis ulkoisen kuormituksen kasvulle. Kivijärven pienen valuma-alueen vuoksi turvetuotantoalueen osuus järven valuma-alueesta muodostuu merkittäväksi. Hakijan ilmoittama odotettavissa oleva kiintoaine-, typpi- ja fosforikuormitus huomioon ottaen ei ole ennalta objektiivisesti arvioiden pois suljettua, että suunniteltu Kaitasuon turvetuotanto merkittävästi heikentäisi niitä luonnonarvoja, jotka ovat olleet Natura-kohteen valintaperusteina Kivijärven osalta.

Näin ollen hankkeen toteuttajan olisi edellä selostettujen säännösten ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tullut arvioida hankkeen vaikutukset Natura 2000 -verkoston kohteeseen siten kuin luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa säädetään. Arviointi olisi ympäristönsuojelulain 35 §:n 3 momentin mukaan tullut liittää ympäristölupahakemukseen. Ympäristölupaa ei ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentti huomioon ottaen olisi tullut myöntää edellyttämättä edellä tarkoitettua arviointi- ja lausuntomenettelyä.

Lopputulos

Edellä lausutuin perustein hallinto-oikeuden ja ympäristölupaviraston päätökset on kumottava ja asia palautettava ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Ilkka Pere, Anne E. Niemi, Hannu Ranta ja Juha Rautiainen sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Juha Kämäri ja Olli Dahl. Asian esittelijä Sinikka Pärnänen.